Domino de Winter

VH20-155-0006

Nimi, lempinimi: Domino de Winter, Mindi
Rotu, sukupuoli: amerikanpuoliverinen, tamma
Säkä, väri: 160cm, rautias
Syntymäaika, ikä: 14.09.2019, 6-vuotias
Koulutustaso, painotus: ko GP, re 110cm, CIC2 , kenttäpainotus
Kasvattaja, omistaja: Winterbourne Court, Riina Halkola(VRL-14824)

Luonne

"Tsiisus, siellä on Boundwjinin varsa myynnissä!" henkäisen ihastuksissa. Olin jo pitkään ihaillut Boundwjinia, se vain on niin ihana ori. Nyt kun orista oli varsa myynnissä, emänä Pussy Galore, tiesin että tarjoaisin varsalle kotia. Ensin tyydyin vain kehumaan Boundwjinia, mutta en kauaa viitsinyt olla kotia tarjomatta. Niinpä meinasin pyörtyä, kun huomasin, että tammavarsa lähtee minulle. Siitä sitten vain hakemaan varsaa kotiin.
Luonteeltaan Mindi on tamma, jolta löytyy egoa. Se paistattelee huomiossa aina kun pystyy. Mindi on aina kiinnostunut ulkomaailman tapahtumista, jos vain joku tulisi kehumaan ja ylistämään sitä.  

Suku

1-polvinen

isä. Boundwjin
ii. Grafich evm  ie. Wjinha evm

emä. Pussy Galore
ei. Golden Gatsby evm  ee. Honey Ryder evm

Kilpailukalenteri

KERJ
0kpl

00.00.0000, paikka, luokka, sijoitus

Päiväkirja

Pk-merkintä
Maastoilua ja rentoutumista
Kirjoittanut Korppi VRL-14824, sanoja 468

"Voihan turskanpyrstö, pysytkö aloillasi!" ärähdän Mindille. Olin pienestä pitäen kuolannut rautiasta Boundwjin-oria, joka oli siirtynyt Hazelilta Nikkille. Ori oli ollut ulkopuolisista hevosista aina suosikkini, siispä olin ollut seitsemännessä taivaassa saadessani Snowstormiin varsan Boundwjinista. Oona ja Milja eivät tajunneet ylistystäni, mutta sanoin, että sama asia, jos te saisitte varsat kotiin Oonan ihailemasta Kaposta ja Miljan ihastuksesta Kultsista. Mutta Mindillä oli tainnut väärä pissa nousta päähän, se rakastaa esittämistä ja kaikenlaista huomionhakemista. Kenttäratsuna se on ihan kätevä menopeli ja tiedän, että tamma tulee olemaan tärkeä osa tallin puoliverijalostusta, mutta olisin toivonut vähemmän itsevarmaa tapausta. Mutta mitä itse Boundwjinin varsalta voi odottaa. Ainakin sen tytär on samanvärinen ja -luonteinen jos ei muuten.

Palaan ajatuksistani nykyhetkeen, kun Mindi hypähtää sivulle niin, että meinaan tippua sen kyljeltä alas. Niin, en ole vielä edes satulassa. Meinaan unohtaa koko maastoretken, kun pelastava enkeli, kouluvalmentaja Viivi, saapuu ja auttaa minut Mindin selkään."Oletko varma, että pärjäät yksin? Voisin tulla mukaasi, vaikkapa Keksillä?" Viivi epäröi."Pöh. Saat tulla, jos olet 5 minuutissa valmis", sanon, mutta ennen kuin pääsen lauseen loppuun, Viivi on kadonnut puoliveritalliin. Seura on kivaa, vaikka kyllä minä yksinkin pärjäisin. Varmasti pärjäisin.

Arviolta 4 minuutin päästä ratsastusvarusteisiin pukeutunut Viivi taluttaa rautiasta kaunotarta, Keksiä, ulos tallista. Hän nousee kadehdittavan helposti tamman selkään."Mennään. Te menette edeltä", sanon ja annan Mindille pohkeita. Viivi ohjaa Keksin edellemme ja sanoo valitsevan puolentunnin lenkin, Mannan polun. Olimme nimenneet Miljan ja Oonan kanssa kolme parhainta maastoreittiä omien talliemme rennoimpien ja kilteimpien hevosten mukaan. Puolentunnin lenkki on Mannan polku, tunnin lenkki on Ninnin reitti ja hieman alle 2 tunnin lenkki on Keksin taival. Tällä kertaa en vaivu ajatuksiin, vaan keskityn pomppelehtivaan Mindiin. Se on tavallista rauhallisempi nyt, sillä vetohevosena on luotettava ja kokenut Keksi. Viivin istunta on täydellin mutta hei, hän on kouluvalmentaja ja kisannut kansallisella tasolla koulussa ympäri Eurooppaa. Mahtavaa siis, että hän on mukana tallimme tiimissä.Saavumme pian leveälle hiekkapolulle, joka on hyvä pohja laukalle. Viivi haluaa ottaa varman päälle, joten tyydymme ravaamaan. Hetken alkutappelun jälkeen Mindi ravaa ihan siivosti Keksin takana. Kevennän rennosti ja katselen ympärilleni. Täällä Islannissakin alkaa olla jo kesä. Kymmenisen astetta lämmintä, pilvetön taivas, puut hiirenkorvilla. Hengitän rauhallisesti Mindin raviaskelten tahtiin. Kuuluu vain linnunlaulua ja hevosten kavioiden kopinaa. Mannan polku on siitä hyvä, että se on lähes kokonaan metsäreittiä. Mindi ei yritä temppuilla, joten pystyn kerrankin nauttimaan maastosta. Taputan rautiasta tammaa kaulalle, mikä oli virhe. Huomio tekee Mindistä kauhean diivan. Mindi alkaa kiihdyttämään ravia, mutta se hyppelehtii kuin mikäkin passagea suorittava hevonen. Rentoutan Mindiä istunnallani ja saan sen aisoihin. Ihan liian pian joudumme hidastamaan käyntiin, vaikka ravasimme aurinkoisella hiekkapolulla ainakin vartin. Viivi peruuttaa viereeni ja antaa pidemmät ohjat Keksille. Minäkin löysään hieman Mindin ohjia, mutta en ihan kokonaan. Haluan pelata varman päälle. Mindi ja Keksi ovat onneksi hyviä kavereita, joten ne kävelevät lenkin lopun sulassa sovussa. Viivin ansiosta maastolenkki olikin rentouttava ja pystyin rauhoittumaan Mindin kanssa.
 ~ Riina

© 2020 Snowstorm. Virtuaalitalli/virtuaalihevonen.
Luotu Webnodella
Luo kotisivut ilmaiseksi!