Haudanryöstäjä

copy: Pirje Fager-Pintilä / Suomen Hippos

Nimi, lempinimi: Haudanryöstäjä, Ryöppy
Rotu, sukupuoli: suomenhevonen, ori
Säkä, väri: 159cm, musta
Syntymäaika, ikä: 12.07.2019, 7-vuotias
Koulutustaso, painotus: ko HeA, koulupainotus
Kasvattaja, tuoja, omistaja: (evm), sarqquu, Milja Lahtinen(VRL-14824)
Meriitit: KTK-kelpoinen

Luonne

Ryöppy on vahvaluonteinen ori, joka omaa suuren tujauksen itsepäisyyttä, vahvaa omaa tahtoa sekä taitoa kyseenalaistaa kaikkea. Ori tuo haastetta, mutta luottamuksen ansaittua on ori palkinnut myös sinnikyydestä. Pohjimmiltaan Ryöppy on fiksu ja oikein mukavakin, kun sen vahvan ulkokuoren saa murrettua.

Hoitaessa Ryöppy ei viihdy kauan aloillaan. Sillä on pakollinen tarve pyöriä ja hyöriä koko ajan, jos ei muuten, niin liikutella jalkoja ja päätä. Harjaaminen on mustan mielestä ihan mukiinmenevä toimenpide, samoin suitsiminen. Satulasta Ryöppy ei pidä ollenkaan ja häpeilemättömästi näyttää mielipiteensä satulaa kohtaan. Ori siis kannattaa hoitaa käytävällä molemminpuolin sidottuina.
Erikoistoimenpiteet ovat Ryöpyn mielestä hurjia. Eläinlääkäreitä ja kengittäjiä Ryöppy kammoksuu, joten ori pitää rauhoittaa esimerkiksi kengityksen ajaksi.

Ratsuna Ryöppy on enemmänkin edistyynemmän ihmisen hevonen.
copy: alku: tuoja, loput: omistaja

Suku

EVM-sukuinen

isä. Kaironvaara evm
ii. Kaironkauna evm ie. Tammelan Iiris evm

emä. Kesänkauris evm
ei. Hirvenjolkka evm ee. Synttärisankari evm

Lue sukuselvitys

Kilpailukalenteri

irtoSERT 09.07.2020

KRJ
1kpl
14.06.2020, Hiivurin Suomenhevoset, HeA, 3/47

Päiväkirja

29.05.2020
Mustat kissat tuo epäonnea, entä hevoset?
Kirjoittanut Aava P. VRL-14824, sanoja 399

"Huomenta Ryöppyseni, mitä kuuluu? Sitä samaa vanhaa? Asia selvä. Tulehan piruliini tänne näin. Tulepas nyt", lörppöttelen mustalle suomenhevosorille, joka ei halua tulla pois tarhastaan. Se ravaa tarhan toiseen nurkkaan. Pääsen Ryöpyn luokse ja saan päitset sen päähän yllättävän helposti. Miksiköhän se on näin rento?

"Tulehan", sanon ja maiskautan orille. Ryöppy seuraa minua, mutta näen heti, että se ontuu hieman. Pysäytän orin heti ja siirryn tarkastelemaan sen jalkoja. Etujaloissa, eikä vasemmassa takajalassa ole mitään, mutta kun nostan oikean takajalan, huomaan heti, mitä on tapahtunut. Nousen ylös ja menen Ryöpyn luokse.

"Kai sä tiedät mitä tää tarkoittaa? Joudut kengitettäväksi. Miten oikein onnistuit saamaan sen kengän irti? Ja missäköhän se on?" jutustelen Ryöpylle samalla, kun talutan sitä kohti kohti yhtä kolmesta tallia, suomenhevostallia. En huomannut katsoa puuhun, jossa irronnut kenkä oli. Saavuttaessani tallin, sidon Ryöpyn hoitopuomiin kiinni. Silloin ystävättäreni, toinen tallinomistaja, Riina tulee luokseni.

"Mitä on käynyt?" hän kyysy silittäessään mustaa oria. Kerron, että Ryöppy on irrottanut kengän takajalastaan ja pitäisi kutsua tallin kengittäjä, Joonas, paikalle. Kuin taikaiskusta, Joonas astelee ulos puoliveritallista. Riina nauraa.

"Leilallakin oli kenkä irti ja Joonas on nyt kengittänyt sen", Riina kertoo huvittuneena. Taputan Ryöppyä kaulalle. Hassu yhteensattuma. Riina sanoo lähtevänsä maastoon sisareni Oonan kanssa. Oona on kolmas tallinomistaja. Huokaisen, kun Joonas tulee luokseni. Haluaisin niin mukaan, mutta kun Ryöppy. Joonas tarkistaa orin jalat.

"Odotas hetkinen. Haen kengitystarpeet. Ja rauhoittavaa", Joonas sanoo ja suuntaa pakettiautolleen. Virnistän. Ryöppy osaa olla aikamoinen piru kengittäessä.

Ryöppy tuntuu tajuavan vasta nyt, kuka Joonas on. Se alkaa potkimaan ilmaa, kuopimaan ja luimistelemaan luottokengittäjällemme. Onneksi Ryöppy rauhoittuu pian lääkkeiden ansiosta ja Joonas saa aloittaa työnsä. Pysyn Ryöpyn pään vierellä ja katselen, kun Joonas vuolee orin kaviota, mittailee sopivan kengän, takoo sen ja asettaa paikoilleen. Pian Joonas on jo naulannut kengän kiinni. Hän roudaa tavaroitaan takaisin autoonsa ja noutaa samalla laskun. Ryöppy alkaa jo toipua rauhoittavien vaikutuksesta, sillä se tökkii minua uneliaasti.

"Höppänä. Onneksi sait nyt uuden kengän, mennään huomenna treenaamaan kentälle", kerron sille. Ryöppy vain pärskähtää tyytymättömästi, sillä se huomaa nyt, että sitä on jekutettu. Pian Joonas on tuonut laskun minulle ja lähtenyt. Talutan Ryöpyn takaisin tarhaan. Juuri kun olen irrottanut Ryöpyn päitset ja taputtanut sitä kaulalle, taivaasta tippuu kenkä väliimme. Ryöppy säikähtää ja ryntää tarhan toiseen päähän kompuroiden. Minäkin kiljaisen, mutta alan pian nauramaan. Nostan kengän maasta ja katson Ryöppyä.

"Puuhunko sinä kengän heitit? Mitenköhän sen teit?" nauran orille. Ryöppykin hirnuu iloisesti. Siitä minä Ryöpystä pidän, ettei se loppujen lopuksi niin töykeä olekaan.

~Milja