Hiivurin Varjovitsaus

copy: Suomen Hippos / Pirje Fager-Pintilä

Nimi, lempinimi: Hiivurin Varjovitsaus, Usva
Rotu, sukupuoli: suomenhevonen, ori
Säkä, väri: 158cm, rautias
Syntymäaika, ikä: 08.11.2019, 6-vuotias
Koulutustaso, painotus: re 100cm, ko HeA, helppo, yleispainotus (este, koulu, kenttä)
Kasvattaja, omistaja: Hiivurin Suomenhevoset, Milja Lahtinen(VRL-14824)
Meriitit: KTK-I

Luonne

Milja oli huomannut, että kauniista Tyrskyn Liliannasta oli mahdollista saada vielä pari varsaa. Omista oreista Milja ei löytänyt sopivaa isäoria, mutta onneksi ulkopuolinen apu saapui ja hieno Villitön Vihjaus sai kunnian olla Snowstormiin tulevan varsan isä. Niin sitä sitten jännittettiin, ja marraskuun alussa Milja sai kuulla, että hieno rautias orivarsa oli syntynyt. Tämä pieni hurmuri oli jo elämänsä ensi askelilla energinen ja määrätietoinen kaveri.

Usva on energinen ja päättäväinen ori, joka on oikea taistelija. Syntyessään se oli vain pieni rääpäle, mitätön rautias kasa karvaa ja jalkoja. Mutta jo muutaman päivän ikäisenä se oli kasvanut varmemmaksi ja komeammaksi. Kasvattaja kertoi, että aluksi Usva ei ollut suuressa suosiossa muiden varsojen keskuudessa, mutta pian näytti, kuin Usva olisi ollut arvostetuin hevonen. Ei se perinyt emältään ujoutta, ei. Päinvastoin, se on perinyt isältään taidon vetää huomion itseensä.

Hoitaessa Usva nauttii erilaisista hoitotoimenpiteistä, eihän pieni paapominen ole ollenkaan pahitteeksi. Ori seisoo paikoillaan yllättävän kiltisti kun sitä hoidetaan, myös kavioiden puhdistuksen ajan. Satulointi on mälsää, muttei paha juttu ja kaikkien helpotukseksi, Usvalla ei ole tapana pullistella. Suitsien laittaminen on toinen juttu ja rautias onkin jo tottunut hunajoituihin kuolaimiin. Ilman herkkuja kuolaimet on lähes mahdoton saada orin suuhun ja koska Usva on myös hieman herkkä korvistaan, kannattaa suitsimaan varautua herkkupussein ja hunajapurkein.

Erikoistoimenpiteet, kuten kengitys ja eläinlääkärin käynti sujuvat ongelmitta.

Ratsuna Usva on huvittava yhdistelmä isän laiskuutta ja emän energisyyttä. Ori tarvitsee kunnolliset alkuverryttelyt ja -venyttelyt, kunnes se tajuaa, että hei, nythän tehdään töitä! Silloin Usvassa napsahtaa päälle liitovaihe, kun se haluaisi juosta maailman ääriin. Itsekseen se ei sitä tee, koska vaikka energiaa kuinka on, ratsastajan tuki olla pitää. Sitä se ei tarkoita, etteikö Usva voisi määrätä. Mutta pitää varmistaa, että ihminen tekee jotain, jotta voi pilata sen suunnitelmat. Usvan kanssa työskennellessä pitää siis olla tarkka ja päättäväinen. Liialliset avut hermostuttavat orin. Usva tarvitsee siis vain oikeanlaisen ratsastajan, muuten orin kanssa ratsastus on yhtä kaaosta.

Koulussa Usva tykkää venyttää askeleita ja esitellä itseään. Täältä tulee komea, energinen ja rohkea rautias, se tuntuu sanovan.

Esteitä Usva suorastaan rakastaa hypätä. Innostuessaan se unohtaa kuunnella ihmisen apuja, joten tarkkaavainen ja rauhallinen ratsastus on valtti tämän orin kanssa.

Maastossa samantyylinen kuin kentällä, aluksi jäykkä, sitten menohalukas ja päättäväinen.

Kisapaikoilla Usvalla on ehkä hieman liikaa energiaa niin kauan, kun ei ratsasteta. Se haluaisi tutkia kaikki paikat ja kaverit, eikä ihmisten taskuja sovi unohtaa. Ori siis voi yrittää karata tutkimusretkille, mutta niin ei ole vielä onneksi käynyt. Painosanalla vielä.

Itse kisasuoritus ei eroa kotoa juurikaan, pitää muistaa siis vain ekstrahyvät alkulämmittelyt.

Suku

1-polvinen

isä. Villitön Vihjaus KTK-||
ii. Villitön Viljami evm ie. Vihjeriina evm

emä. Tyrskyn Lilianna KTK-II
ei. Lohduton evm ee. Soturiprinsessa evm

Lue sukuselvitys

Kilpailukalenteri

Kantakirjattu 06/20 KTK-I palkinnolle

KRJ
0kpl
00.00.0000, paikka, luokka, sijoitus

Päiväkirja

03.06.2020

Kantakirjaustilaisuus, kirjoittanut omistaja

Sanoja 662

"Heippa sitten!" vilkutan ikkunasta Oonalle ja Riinalle. Vilkaisen mukaani lähtenyttä Syksyä, joka tarjoutui myös kuskiksi, että minä voisin keskittyä hevosiin. Olemme siis lähdössä kantakirjatilaisuuteen Mannan, Ruun ja Usvan kanssa. Minua jännitti kamalasti vähän kaikenlaiset asiat. Mannan kanssa ei varmaan tulisi ongelmia näyttämisessä, se on niin kiltti ja leppois tamma. Usvan kanssa saattaisi tulla ongelmia, jos se ei malta pysyä aloillaan. Mutta Ruu on se mutta meidän hevosissa. Haasteellinen ja omapäinen Ruu. Huokaisen ja nappaan jalkatilassa lojuvan vanhan Hevosurheilu-lehden. Siellä on juttu sen vuoden Suomenhevosten kantakirjatilaisuudesta. Nakkaan lehden takapenkille ärtyneesti huokaisten. Voi kunpa Oona ja Riinakin olisivat päässeet mukaan, mutta Riinalla on hevosen ostojuttuja ja Oonalla on valmennus. Katson taas rauhallista Syksyä.

"Kauanko meillä siis menee, että olemme perillä?" kysyn jännityksen vallassa. Syksy naurahtaa.

"Ei kauan, puolisen tuntia ehkä", hän vastaa. Huokaisen taas ja katson kamerasta, miten hevoset voivat trailerissa. Manna on rauhallinen kuten aina, Usva vaikuttaa tyytymättömältä ahtaaseen tilaan, jossa ei voi irrotella ja Ruu nyrpistelee kavereilleen. Rösähdän nojaamaan auton penkkiin ja katselen ikkunasta ulos. Silmäluomeni lupsuvat. Väsyttää niin kovasti, mutta jännitys estää nukahtamisen...

Olen tainnut nukahtaa, sillä herään siihen, kun Syksy sammuttaa moottorin.

"Perillä ollaan", hän toteaa ja nousee autosta. Syksy sai luvan näyttää Usvan, samalla ori olisi hänen vastuullaan. Syksy on hyvä orien kanssa. Vähän kaikenlaisten orien. Nousen hitaammin autosta ja menen traileriin. Syksy on taluttanut Usvan ulos ja harjailee rautiasta oria, jonka hän on kiinnittänyt trailerin kyljessä olevaan renkaaseen. Halaan ensin Mannaa ja talutan sitten Ruun ulos trailerista. Manna pärjäisi trailerissa hetken yksikseen. Harjaan Ruun nopeasti valmiiksi ja noudan sitten Mannan trailerista. Syksy sanoo hakevansa ohjelmanumerot ja muuta sellaista. En kuuntele, sillä haluan saada hevoset näyttämään mahdollisimman hyviltä. Pian Syksy palaa ja huomaan, että vuoromme on noin puolessa välissä. Ensin Manna, sitten Ruu ja viimeisenä Usva. Huokaisen alistuneesti ja talutan Mannan takaisin traileriin, jonka jälkeen talutan Ruunkin takaisin koppiin. Saan taistella tamman kanssa vähintään viisi minuuttia, ennen kuin se suostuu menemään takaisin traileriin. Lähden etsimään vessaa.

Palatessani takaisin hevosten ja Syksyn luo, oloni on hieman rauhallisempi. Talutan taas Mannan ulos trailerista ja viimeisten tamman Syksyn kanssa. Hän virnistää iloisesti ja näyttää peukkua. Huokaisen ja yritän hymyillä, mutta se on vaikeaa, sillä jännitys on palannut. Talutan Mannan lähemmäs kenttää, jossa tuomarit arvostelevat hevosia. Vilkuilen Mannaa ja kun meidät kutsutaan paikalle, korvani lukkiutuvat. Yhtäkkiä maailmassa on vain kertakaikkisen kiltti Manna ja minä. Tamma seisoo hienosti paikoillaan, sen askellajit ovat rentoja ja hienoja. Manna käyttäytyy kertakaikkisen täydellisesti. Syksy odottaa portilla Ruun kanssa ja vaihdamme hevosia.

Ruu ei olekaan yhtä kiltti kuin Manna. Saan sen kyllä pysähtymään, mutta se ei malttaisi seisoa. Hetki tuntuu venyvän kamalan pitkäksi, kun tuomarit arvostelevat Ruun rakennetta samalla, kun tamma viuhtoo päätä ja jalkojaan sinne tänne. Askellajinsa Ruu näyttää yllättävän hyvin, se on iloinen päästessään verryttelemään. Taluttaessani Ruuta pois kentältä, hymyilen rohkaisevasti Syksylle, joka kävelee tuomareiden eteen Usvan kanssa. Jään aidan lähelle seurailemaan Syksyä ja Usvaa, Ruun kanssa tietysti.

Usva seisoo paikoillaan lähes yhtä levottomasti kuin Ruu. Syksy saa kuitenkin Usvan aisoihin yllättävän hyvin. Ihmenainen. Usvakin näyttää iloitsevan päästessään vähän esittämään ja se vaikuttaa aika pöyhkeältä kuin kukko. Sitten Syksy ja Usva ovatkin jo meidän vieressä. Virnistämme toisilemme ja viemme hevoset traileriin. Hoidamme ne ja annamme juotavaa ja heinää. Pian saisimme tietää hevosten kantakirjapalkinnot.

Suljen silmäni. Kuuntelen, kun Syksy starttaa auton ja lähdemme ajamaan tallille päin. Olen erittäin iloinen ja tyytyväinen. Muistelen, kuinka äsken saimme tietää tulokset.

"Suklaamanteli, 17 + 16 + 17 + 17, yhteensä 67 pistettä. Tämä tarkoittaa KTK-III palkintoa". Olin tyytyväinen ihanaan Mannaani.

"Hiivurin Eksynyt Avaruuteen, 17 + 18 + 18 + 17, yhteensä 70 pistettä. Tämä tarkoittaa KTK-II palkintoa". Olin todella yllättynyt, mutta myös erityisen tyytyväinen Ruuhun. Mahtava tamma.

"Hiivurin Varjovitsaus, 20 + 20 + 20 + 20, yhteensä 80 pistettä. Tämä tarkoittaa KTK-I palkintoa". Olin kuin puulla päähän lyöty ja riemulla ei ollut rajoja. Syksykin näytti erityisen tyytyväiseltä kuullessaan, että juuri hänen esittämänsä hevonen palkittiin kantakirjassa KTK-I palkinnolla. Auton rengas osuu kiveen, jonka seurauksena palaan nykyhetkeen. Vilkaisen kamerasta traileriin, jossa uniset hevoset näyttävät rauhallisilta.

"Kiitos paljon Syksy, susta oli iso apu", haukottelen. En kuule naisen vastausta vaipuessani taas uneen, tällä kertaa tyytyväisenä.

~ Milja